keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Sievi Light boot Laces 04 vaellusjalkine testi


Kävin testaamassa maastossa Sievin Light boot kevytsaapasta 17.9.2017. Kyllä on hyvä kävellä näillä saappailla pitkin polkua ja umpimetsässä. Pohjassa on huomattavasti parempi pito kuin perinteisessä kumisaappaassa. Kenkä on todella kevyt ja sen kyllä huomaa kävellessä. Sievin Light boot laces 04 on hyvä valinta maastoon ja kosteaan keliin.
20.9.2017 Sievin vaellusjalkine testi jatkuu! Kävin testaamassa Sievi kumisaappaita metsäisessä, kivikkoisessa ja märässä maastossa.
Märkäpito kivikkoisessa maastossa erinomainen. Kenkä on todella kevyt kävellä ja pehmeän mukava jalalle.

tiistai 13. helmikuuta 2018

Youtuben parhaat Luontodokumentit


         Luontokokemuksia sarjan talvijakso kertoo Etelä-suomen vaihtelevista säätiloista talvella. Nyt katsottavissa Youtubessa.

Luontokokemuksia luontodokumentti kokonaisuudessaan.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Matkakertomuksia: Seitsemisen Kansallispuisto


Seitsemisen Kansallispuisto 15.10.2017.





Seitsemisen Kansallispuisto- Hirviharju-Luontoretki Part 1/7 Natur wandern in Finnland

Syksy on edennyt pitkin harppauksin kohti talvea. Tänään olemme tutussa Seitsemisen Kansallispuistossa vaeltamassa ja tutkailemassa maisemia ja uusia reittejä.
Auton jätämme Multiharjun parkkipaikalle. Päivät lyhenevät kiivaaseen tahtiin ja siksi on aloitettava retkeily aamusta varhain.
Multiharjulla rinkat siirtyvät tottuneesti selkään, saaden vielä pikaiset säädöt ja viilaukset. Vielä Hero5 action kamera ja kuvanvakaaja Karma grip käteen ja matka kohti seikkailuja voi alkaa.
Olen suunnitellut reitin valmiiksi jo kotisohvalla. Hirviharjun kautta takaisin Jaulintielle ja sieltä Liesijoen varresta kohti Saari-Soljasta josta matka jatkuu Liesilammin kautta Liesijoen myllylle. Myllyltä lähdemme
takaisin Multiharjulle.

Kuljemme parasta aikaa Multiharjulta tänne Hirviharjulle saakka ulottuvaa rajoitusosaa jossa ei saa polulta poiketa.

Uudet retkivarusteet pääsevät maastossa todelliseen testiin tänä syksyisenä päivänä. Savotan putkirinkka 906 on ensimmäistä kertaa selässä vaelluksella. Rinkan kokonaispaino on 15 kg ja ensituntuma tähän kapistukseen on loistava.
Kuorma ei tunnu painavalta, eikä paina hartioista. Rinkka pysyy jämäkästi selässä ilman heilumisia. Savotan 906 putkirinkka on kyllä erinomainen ja kestävä valinta tosi retkeilijälle. Ei ole putkirinkan voittanutta voisi tässä kohden lausahtaa.
Ykkösvaeltaja etenee tuttuun reippaaseen tahtiinsa edelläni, kuten aina ennenkin näillä patikointireissuilla. On se hiukan jo oppinut hellittämään kengänjuoksuaan,
pysähtymää, kuuntelemaan ja katselemaan luonnon esityksiä.
Täällähän on nähtävää ja kuunneltavaa yllin kyllin, ettei siihen tunnu riittävän edes kokonainen päivä. Retkeilijän tärkeimpiä varusteita lienee jalkineet, joiden tulisi pitää jalka kuivana ja lämpöisenä kaikissa olosuhteissa.

Seitsemisen Kansallispuisto-Mahtava suo-Luontoretki Part 2/7


Meillä kummallakin vaeltajalla on jalassa Sievin Light Boot kevyt saappaat. Itsellä kirkkaan vihreät 44 numeron Lance 04 kengät. Ykkösvaeltajalta löytyy kirkuvan punaiset red merkkiset Sieviläiset. Muuten nämä ovat samaa tyyppiä, eroten lähinnä vain värinsä puolesta.
Keli on kostean sumuinen, kolea, lämpötilan keikkuessa viiden ja kuuden plus asteen molemmin puolin. Kuljemme parasta aikaa Multiharjulta tänne Hirviharjulle saakka ulottuvaa rajoitusosaa jossa ei saa polulta poiketa. Rajoitusosa jatkuu Seitseminen polkusilta Nro:30:een saakka.
Mikäs tässä on kulkiessa aamun happirikkaassa raikkaassa kelissä varsinkin, kun on jalassa nämä mainiot Sievin Light Boot jalkineet. Näissä on mahtavasti pitoa juurakkoisella märällä kivisellä taipaleella. Ainoastaan märät pitkospuut joiden pinnalla on kosteita lahonneita lehtiä saavat
kengänpohjan joskus lyömään tyhjää. Tuntuma polkuun on hyvä, kengän ollessa pehmeä ja joustava. Näillä saappailla voi tallustella huolettomasti niin lätäköt kuin kurakot eikä vielä ole ainuttakaan rakkoa ilmestynyt jalkaan. Lisäksi voisin vielä lopuksi mainita
näiden jalkineiden keveydestä. 44 numeron kenkä painaa noin 700g kappale.

Pakko on kokeilla ylettyykö kädet puun ympäri. Ei riitä käsissä mittaa, jotta saisi sormet puun takana yhteen. Tämä lienee Seitsemisen paksuimpia puita?


Tältä Hirviharjun polkuosuudelta löytyy polun molemmin puolin vanhaa kelopuuta, ja on siellä muutama jättiläismäntykin heitetty sekaan. Mistä lienee johtunut, kun ei ole aikoinaan savottajätkät kaataneet näitä ikipetäjiä, korven jättiläisiä, vaan ovat ohittaneet kaukaa kiertäen.
Ykkösvaeltajan 45 litrainen reppu ei kyllä ole niitä maailman parhaimpia, eikä kalleimpiakaan. Biltemasta hankkimani reppu on ollut jo vuosia käytössä, eikä se oikein sovellu pitkiin reissuihin ja raskaitten kuormien kantamiseen.
Pahin puute tuossa repussa on selän pituuden säätö, jota ei ole. Olisi tarvetta saada hartiahihnoja korkeammalle jotteivat hartiat puutuisi.
Ompas siinä mahtavan kookas mänty! Pakko on kokeilla ylettyykö kädet puun ympäri. Ei riitä käsissä mittaa, jotta saisi sormet puun takana yhteen. Tämä lienee Seitsemisen paksuimpia puita?
Ihastelemme ja tutkimme polulla olevaa lyhytä katkennutta kelopuuta jossa on näkyvillä vanhoja metsäpalon jälkiä. Rungossa on hiiltyneitä kohtia ja pyöreitä reikiä. Onko puussa joskus kasvanut kääpiä jotka on sitten laho ajan saatossa syönyt?
Onneksi Multiharjun metsät suojeltiin jo vuonna 1910. Vanhaa metsää on säilynyt myös Pitkäjärven ja Seitsemisjoen maisemilla. Suurin osa Seitsemisen Kansallispuiston metsästä on talousmetsää. 100 vuoden päästä täällä kasvaa mahtavia honkia, suuria kuusia ja upeita haapoja.
Myrskyt ja metsäpalot ovat luonnon omaa metsänhoitoa, tarjoten pieneliöille ja vähän suuremmillekin eläimille loistavia asuinympäristöjä. Talousmetsä on omistajan kukkarolle tuottoisa, mutta silmää ei hivele hoidettu metsä josta puuttuu luonnon monimuotoisuus.
1800 luvun alussa Suomen metsät olivat surkeassa kunnossa. Suurten asuinpaikkojen lähimetsät ja jokien varret oli hakattu tyhjäksi. Kunnon rakennushirttä joutui hakemaan kymmenien kilometrien päästä korvesta. Metsää tuhottiin surutta, ajan tarpeisiin.

Seitsemisen Kansallispuisto-Kalle Päätalo maisemat-Luontoretki Part 3/7

Tuossa se jaulin kämppäkartano sitten on, Kalle Päätalon rakentama.


Puusta rakennettiin talot, tarvekalut, veneet ja puulla lämmitettiin asumukset ja pirtit. Kaskiviljely kulutti puuvaroja myös. Metsään hakattiin suuria aukkoja joissa kaadetut puut poltettiin ja siihen samaan paikkaan istutettiin sitten viljaa kasvamaan. tämä kaskettu maa
ei antanut hyvää satoa kuin muutaman vuoden, joten pelto oli hylättävä ja raivattava uutta alaa ruuan tuottamiseen. Koivu valtasi myöhemmin nämä hylätyt kaskialueet vieden kasvualaa havupuilta.
Tervanpoltto ja metsäpalot kuluttivat myös Suomen metsävaroja rankasti. Kun metsää syttyi palamaan ei kukaan sitä sammuttanut, odotettiin syksyä ja sateita sammutustyöhön.
Tuossa edessä menee silta kapean puron yli ja puron takana avautuu pieni suopätkä. Suo kukkii loppusyksyn monenkirjavissa väreissä, luoden rauhaisan tunnelman ja ilmapiirin vaellusmatkalle. Tästä kohtaa loppuu Multiharjun rajoitusvyöhyke.
Polku kiipeää Hirviharjun selkään, edeten mutkittelemalla tätä hienoa harjumaisemaa. Paksut kirkkaan vihreät sammalmättäät peittävät harjun hiekkaa.
Tallattuna on pitkät matkat polkua, kun saavumme Jaulin tielle, josta suuntaamme oikealle. Tätä hiekkatietä riittää 1,5km ja on aika tylsää kävellä kuten ykkösvaeltaja asian ilmaisi. Tuossa se jaulin kämppäkartano sitten on, Kalle Päätalon rakentama. Kalle Päätalon vasara on tuossa iskenyt monet iskut, saha leikannut
lautaa ja on siinä muutama kirosanakin ilmoille päässyt kämppäkartanoa rakentaessa kaverinsa Rousto Villen Kanssa. Alkuperäinen kämppä on palanut ja rakennettu uudelleen 1959.
Hevostalli oli pitkään alkuperäisessä asussaan mutta se kunnostettiin uuteen uskoon, eikä siitä alkuperäisestä Kalle Päätalon rakentamasta tallista ole jäljellä yhtään mitään. Käymme kurkkaamassa Liesijoen Jaulin sillalla veden virtausta ja jatkamme matkaa Saari-Soljaselle.
Tästä on matkaa Soljastensuolle 1,6 km. Ennen Soljasta on kuitenkin syytä kaivaa repusta Sony AX100E 4K kamera ja kuvata Liesijoen mutkittelevaa uomaa virran voimakkuuden vaihdellessa verkkaisesta vedenjuoksusta voimalliseen,
lähes koskimaiseen virtaukseen.

Käydään Soljasten suon katselulavalla kääntymässä ja
matka jatkuu Liesijoen Myllyn suuntaan.

Polku kulkee joenvartta 300 metriä ja kääntyy jyrkästi oikealle päätyen rämeiselle suolle. Nyt on tauon paikka saavuttaessamme Soljasten keittokatoksen. Laitamme leirin pystyyn nuotiopaikalle ja siinä kohta vesi kiehuu kaasupolttimen pohistessa. Käydään Soljasten suon katselulavalla kääntymässä ja
matka jatkuu Liesijoen Myllyn suuntaan. Matkan varrella on lähde ja siinä näkyy virtaavan pieni vesiliru ruostumattomasta teräsputkesta tehdystä virityksestä.
Kettulammi on saanut uuden sillan jota pitkin on vaeltajan turvallista astella eikä tarvitse pelätä jalan pettävän alta, kuten oli edellisellä vanhalla laholla sillalla vaarana. Majavien jälkiä näkyy runsaasti tässä kohtaa. Talttahammas on savotoinut monet paksut puut nurin.
Kettulammin puron ylittävällä pitkospuu sillalla kannattaa olla tarkkana, koska ne pitkokset on aika lahossa kunnossa ja päivä paistaa reilusti muutamista kohdin.
Rahat on tiukilla Metsähallituksella, rahareikiä ja korjausvelkaa riittää eikä näin ollen pystytä kaikkia paikkoja pitämään priima kunnossa.
Polku kiertää lammen rantamaisemilla ja Vesi on todella korkealla tullen tänne polulle saakka joissakin kohdin. Kosken pauhua alkaa kuulua Liesijoen myllyä lähestyttäessä. Kuusten väliin
on kasattu mahtavat määrät päreitä jotka lienevät tarkoitettu myllyn katolle laitettaviksi. Jokiristin tulentekopaikalla lämmitän lihakeiton itselleni, koska ykkösvaeltaja makaa tuossa
lankulla selällään ja potee migreeniä. Keho ravittuna on hyvä lähteä loppumatkalle, ja nyt puhun itsestäni. Ykkösvaeltaja ei laittanut muruakaan suuhunsa, mutta siitä huolimatta tuntuu hänen kenkänsä nousevan polulla melko kiitettävästi. Juutun kameran kanssa kuvaamaan muutaman kerran ja joutuu siinä
jokusen juoksuaskeleen ottamaan jotta saan ykkösvaeltajan selkäpuolen taas näkyviin. Päivän reissu alkaa olla siinä! Matkalle tuli mittaa noin 17 km.

Seitsemisen Kansallispuisto-Liesijoki- Saari-Soljanen-Luontoretki Part 4/7

Seitsemisen Kansallispuisto-Lähde-Liesijoen myllylle-Luontoretki Part 5/7

Seitsemisen Kansallispuisto-Liesijoen mylly-Luontoretki Part 6/7 Der Nationalpark, der für die

Seitsemisen Kansallispuisto-Multiharju-Luontoretki-Retkiruokailu Part 7/7

perjantai 12. tammikuuta 2018

Talven taikaa

Tykkylumiset puut kumartavat kulkijalle, ei nöyryydestä, vain märän lumen raskaan taakan takia. Nokian Halkoniemen saunan maisemat hivelevät silmää. Maisema muuttuu sääolosuhteiden, vuodenaikojen ja valoisuuden mukaan, tempaisten kuvaajan luovaan ja hurmokselliseen tilaan.
Wunderbarer Winter in Finnland-Flott vinter i Finland.
26.10.2017 Nokia Halkoniemi-Tykkylumi.
Music: Triangle
Genre: Easy Listening  http://audionautix.com/index.php
Creative Commons Attribution 3.0 Unported License.
River Meditation
Genre: Acoustic

perjantai 1. joulukuuta 2017

Muonio Jerisjärvi 18-24.3.2017 Matkakertomus

 Muonio Jerisjärvi 2017 Talvi

Yövymme Lappajärvellä ja jatkamme aamulla Muonioon.


17.3.2017: Talven hiihtoreissu lappiin on jälleen ajankohtainen. Lähdemme Nokialta reissun päälle Perjantaina. Tarpeellinen tavara on pakattuna autoon. Osa tavaroista saa paikan takapenkiltä, tavaratilan ollessa aivan täysi.

                                             Matkalla Lappiin!

Vesisade yltyy juuri parahiksi kun laittelen suksia auton tavaratelineelle. Iltapäivällä aurinko jo pilkistelee pilven rakosesta nostaen matkatunnelmaa.
Yövymme Lappajärvellä,  jatkaen sieltä Lauantaina Muonioon. Lauantai aamuna 18.3.2017 pääsemme matkaan seitsemän jälkeen. Vaimo hyppää auton rattiin ja minä kuvailen Hero5 Black kameralla matkan etenemistä. Keli on kuiva, lämpötilan ollessa +1.
Matka taittuu mukavasti välillä pieniä jalkojen verryttely taukoja pitäen. Kolarin kohdalla alkaa tie olemaan polanteinen ja jäässä.

Lisämausteen antaa pöllyävä uusi lumi, jota kova tuuli pöläyttelee ja joskus tie meinaa kadota näkyvistä. Aurauskepit tien laidassa onneksi näyttävät suuntaa.
Muonion Jerisjärvellä olimme viiden jälkeen. Tavaroiden kantamista ja purkua, suksien voitelu ja ravinto tankkaus hiihtäjille.

Keimiötunturi on hieno Lapin tunturi

Lähdimme hiihtolenkille auringon painuessa taivaanrannan taakse. Ladut olivat täydellisesti umpeutuneet lumesta. 5,2 km hiihtelin. Vaimo jäi tekemään vielä pienen lisälenkin. Retkikartta:Hiihtolenkin paluupiste

19.3.2017 Sunnuntai


Retkikartta:Jeriskylä
Aurinko kurkistelee makuuhuoneen verhon raosta. Heräämme kello 8:00. Pakkasta on -16 asteen verran. Pilvetön taivas ja hohtavan valkoiset hanget. Täytyy katsoa latutilanne netistä Gps kartasta. Vielä ei ole latukone ennättänyt joka kolkkaan latu-uraa vetämään.

Keimiötunturin kierros on näköjään ajettu ja sinne suuntaamme tänään Sunnuntaina. Lähtöhetki koittaa 9:25. Latu on loistokunnossa. Vaikka pakkasta on vielä -13 astetta, ei kylmä pääse hiipimään kehoon, koska lihastyö tuottaa tarvittavan lämmön.

Keimiöjärven autiotuvalle latu on nousuvoittoista ja siinä hikipisara irtoaa ja kastelee paidanselkää.
Tuvassa ei ole ainuttakaan hiihtäjää, eikä kaminaaa ole lämmitetty hetkeen. Yleensä täällä on ruuhkaksi asti retkeilijöitä näin kauniilla kelillä. Retkikartta:Keimiöjärven autiotupa
Keimiöjärvi sijaitsee aivan keimiötunturin kupeessa. Lähtiessämme liikkeelle alkaa tuuli puhaltelemaan navakasti selän takaa. Retkikartta:Mustavaaran porokämppä
Mustavaaran porokämpällä on Ranskalaisia hiihtäjiä ihmettelemässä Suomen talvista Lappia. Isken sukset lumihankeen pystyyn, mutta toinen suksi ei tahdo upota lumeen. Syykin selkiää! Suksen päästä on mennyt rullalle pohjaa noin 5 cm matkalta. Otan puukon repusta
ja veistelen rullalla olevan pohjakerroksen pois.
Tunturin kylkeä Jerisjärvelle hiihdellessä navakka tuuli puhaltaa vastaisesti. Mustavaaran pitkä (1,5km) lasku tarjoaa huikeat vauhdit. retkelle tulee mittaa 21 km ja eväät syömme vasta mökillä.

Päivän hiihtoretki tehdään Pallastunturille. Tuntureilla käy kova tuuli.

20.3.2017 Maanantai
Herään 7:15. Edellisen päivän seikkailut ja rasitukset tuntuvat lihaksissa edelleen. Pakkasta on -10 astetta ja taivas vapaa pilvistä.

Päivän retkikohde on Pallas! Pallakselle matkaa tulee 16,5 km täältä mökiltä. 9:30 sukset kohti Pallasta. Pakkanen on lauhtunut muutaman pykälän ja on nyt -6 astetta.






Mäntyrovan autiotuvalla on muutama hiihtäjä.

Tunturilla tuulee ja sen kuulee tänne asti. Suksi toimii hyvin ja latu on kunnossa. Poikkeamme Mäntyrovan kämpällä jossa kuukkeli hyppii hermostuneesti oksalta toiselle vältellen kuvaajaa.
Retkikartta: Mäntyrovan autiotupa

                                             Jykevä kelopuu ennen Mäntyrovan kämppää
                                            Suuri mänty ennen Mäntyrovan autiotupaa

                                            Mäntyrovan autiotupa

Taivaskero näkyy tuolla ylhäällä! Hotelli Pallaksen pihalla on vilskettä.

Kämpällä on muutama ulkomaalainen turisti viettämässä taukoa ja kuvailemassa Suomen talvista luontoa.
Vähän ennen Hotelli Pallasta alkaa jaloissa painaa hiihdetty taival. Tuskin tässä on palautunut vielä eilisestä rääkistä. Hotellin maisemissa tuuli yltyy paiskoen lunta paikasta toiseen.

                                            Laturisteys: Kohta ollaan Hotelli Pallaksen pihassa
                                            Taivaskero siellä siintää horisontissa

                                     Hotelli Pallas näkyy mutkan takaa

                                            Hotelli Pallas
                                            Näkymää Pallastunturiin hotellin pihasta

Mustavaaran porokämppä on pieni autiotupa.

Tässä on nyt alamäki voittoista pätkää muutaman kilometrin. Ei ole nyt mikään lentokeli täällä puolella tunturia. Tee ja kahvitauon pidämme ladun varressa.

                                            Evästauko


Tunturissa tuulee ja olosuhteet ovat ankarat. Suon laidassa vähän ennen Mustavaaran nousun alkua tuuli puhaltaa vastaan ja pöllyttää lunta ladulle.
Retkikartta: Mustavaaran porokämppä

                                           Tuuli on puhaltanut ladun umpeen

                                            Pallastunturi maisemaa


Väsyneille jäsenille Mustavaaran puolen kilometrin nousu ei tee hyvää! Väsymys painaa ja tuuli tuivertaa.  Porokämpällä huikka vettä ja matka jatkuu kohti Jeriskylää.
Kylläpä on raskasta taivaltaa vastatuuleen ja lievään ylämäkeen ladun kadotessa lumituiskun alle. Onneksi tässä on pitkä 1,5 km Mustavaaran lasku vielä edessä.

                                             Mustavaaran autiotupa on jo ohitettu


Luisto ei ole paras mahdollinen ja Gps näyttää ainoastaan 37 km/h kovimmaksi nopeudeksi. Ladulle tuiskuttanut lumi hidastaa vauhtia oleellisesti. Päivän reissulle kertyy mittaa 33 km.


Pallastunturia kohti matka käy, Nammalakurun autiotupa  ja Montellin maja.

21.3.2017 Tiistai
Taivas pilvessä pakkasen ollessa -6 astetta. Gps latutiedot kertovat että latu on ajettu Pallaksen takana Vuontisjärven puolelta, joten suuntana tänään on Pallastunturi.
Ajamme autolla Pallakselle ja olemme siellä 10:00. Tunturissa tuulee, pitää jälleen paikkaansa.

                                           Matka alkaa: Tummat pilvet edessä!
                                            Pallastunturin huippu siintää


Suuntana on Nammalakurun autiotupa. Alkumatka on pelkkää nautintoa vaikka ladulla onkin muutama roska. Muutaman kilometrin päästä latu erkanee toisen uran jatkaessa kohti Nammalakurua.
Tästä alkaa latu jonka on tuuli täyttänyt lumella! Raskasta taivallusta luiston ollessa surkea. Samanlaista taivallusta Nammalakurun autiotuvalle asti.
Autiotupa on tyhjä hiihtäjistä. Makuulaverilla on retkikamppeita aika läjä. Ovat retkeilijät lähteneet reissuun. Retkikartta. Nammalakurun autiotupa

                                             Nammalakurun maisemaa








Kyllä nyt tauko on enemmän kuin paikallaan, koska väsymys on hiipinyt molempiin hiihtäjiin. Kummasti kahvi, tee ja leipäpala piristää pöydän ääressä istuessa.
Nyt on taas virtaa kintaissa!

                                            Montellin maja
                                            Pitkä lasku on edessä!

Pitkä ja joskus jopa vaarallinen lasku on edessä kohti Vuontisjärveä. 

Montellin maja tulee hetkessä vastaan kovan tuulen piiskatessa lisävauhtia. Montellin majalta on huikean pitkä lasku (3km) Vuontisjärven rantamaisemiin. Retkikartta: Pitkä lasku päättyy Vuontisjärven rantamaisemiin
Retkikarttaa: Montellin maja
Tämän puolen latu on ajettu aamulla ja suksi luistaa loistavasti. Pallaksen kerot vilahtelevat aika ajoin oikealla puolella mahtavina muodostelmina. Sarvijärven laavulla poikkeamme pikaisesti.
 Retkikartta: Sarvijärven laavu
Mkkaranpaistajia nuotiolta löytyy useampi. Tämän laavun erikoisuus on vessa
josta on ovi lähtenyt kävelemään.
Pian saavutamme reitin raskaimman osuuden alun! Pitkä nousu on edessä ja sitä riittää kurun pohjalla muutaman kilometrin. Vastaan puhaltaa älyttömän kova tuuli joka tekee tästä taivaltamisesta entistä raskaamman.
Retkikartta: Palkaskurun nousu alkaa
On haastavaa kuvata matkan etenemistä Hero5 kameralla, oikean käden joutuessa pitelemään kameran kepistä kiinni.
Ei auta valittaa, on vain mentävä eteenpäin töpöttämällä suksia vähän kerrallaan siirtäen kohti tunturia. Muutama mies tulee meitä vastaan. Näyttää olevan aika haastavaa lasketella tätä kurun pohjaa alas.
Kohta näkyy Hotelli Pallas ja loppu on pelkkää laskettelua, jonka parhaan vauhdin leikkaa vastainen tuuli ja uusi lumi. Päivän reissulle tuli mittaa 34 km.
Retkikartta: Hotelli Pallas

                                             Tiistain turinat













Sammaltunturin tuiskuihin ja tuuliin, tunturiin matka vie.

22.3.2017 Keskiviikko
Vilkaisen kännykästä kelloa joka näyttää 6:45. On aika nousta sängystä ja suunnitella päivän touhuja. Pakkasta on -2 astetta ja taivaankannen peittää harmaa pilvimassa.
Lunta alkaa tipahtelemaan taivaalta kello kahdeksan.


Lähden yksin retkeilemään vaimon mennessä omia latuja kohti Särkijärveä. Suuntaan Mustavaaralle tavoitteena kavuta Sammaltunturille. Sammaltunturin laella on Ilmatieteen laitoksen sääasema.
Retkikartta: Ilmatieteenlaitoksen sääasema

Latukone on tullut Mäntyrovan kämpältä Jerikselle ja nyt se menee jossain Tunturinvierimaan paikkeilla. Kuvailen maisemaa ja puihin kertyneitä lumimuodostelmia. Monet kuuset kantavat suurta ja painavaa lumihattua päänsä päällä.
                                                Nousu kohti Mustavaaraa

Nyt alkaa kapuaminen Mustavaaralle ylämäen ollessa 1,5 km mittainen. Latu on loistokunnossa ja pitoa löytyy suksesta. Kiipeän mäen päälle keposesti ilman haarakäyntiä.
Latukone palaa takaisin ja tulee vastaan Mustavaaran päällä. Hiihdän tästä suoran päähän ja sieltä lähden moottorikelkan jälkeä oikealle kohti Sammaltunturin huippua.
Retkikartta: Matka alkaa huipulle
Kelkan jälkeä pitkin on mukava hiihdellä koska se kantaa suksen erittäin hyvin.

Tuuli yltyy ja pieni lumisade piiskaa naamaa noustessani ylös tunturiin. Sääaseman katolla on jos jonkinlaista vempelettä ja härpäkettä. Kierrän aseman ja lähden laskeutumaan jälkiäni myöten takaisin.
                                           Sammaltunturin sääasema


Laskettelu murtomaasuksilla osittain jäistä ja kuoppaista rinnettä pitkin ei ole mikään helppo tehtävä. Lumen pinta näyttää valkoiselta kentältä josta ei eroita kuoppia ja kohoumia toisistaan.
Laskettelu on enemmänkin luovimista ja siksakkia.

 Särkitunturilla on vastassa kylmä navakka tuuli.

Pääsen tunturista alas ilman kaatumista ja loppumatka kämpille on sitä perus hiihtoa. Matkaa tuli noin 10 km. Latu oli luistava, koska lämpömittarissa lukema oli kohonnut hiukan plussan puolelle.

23.3.2017 Torstai
Lähdemme hiihtelemään kohti Särkitunturia Klo 9:20. Aurinko näyttäytyy harsopilvien takaa, eikä pakkasta ole kuin -3 astetta. Hyvä keli hiihdellä vasta ajetulla ladulla.



Hotelli Jeriksen rannasta lähdemme etenemään keskimmäistä latu-uraa myöten, joka vie vastarannalle, kerryttäen matkaa hiukan alle kolme kilometriä.
Retkikartta: Hotelli Jeris ranta
Tätä latua ei ole tänään koneella vedetty, mutta joku on mennyt tästä hiihtäen. Vasemman käden puolella taivaalla näkyy pienen pieni halo!
                                               Matka alkaa Jeriskylästä!


Suksi luistaa mainiosti ja matka joutuu. Retkikartta: Saapuminen Särkijärvelle
                                              Tulemme kohta Särkijärven rantaan

Ylitämme Kannaksen (1,2km) ja laskemme Särkijärven rantaan. Jäälatu jatkuu vajaa kolmisen kilometriä, kunnes se nousee maihin Kropiossa.


Muutama vastaantulija on aukaissut tuulen umpeen puhaltaneen ladun. Seuraamme latu-uraa maihin ja kohta ihmettelemme
ladun katoamista! Pyörimme ja pälyilemme ympärillemme ihmeissämme. Outoja rakennuksia, jokin lomakylä?


Tuossa metsän reunassa menee moottorikelkalla vedetty latu-ura. Lähdemme seuraamaan latua ja kohta huomaamme uran olevan vedetty metsän keskelle ympyrän muotoiseksi. Outokummun lomakylä tämä on, koska tien vieressä olevassa kyltissä niin lukee.
Mentiin ihan vika suuntaan kun seurasimme vastaantulleiden hiihtäjien jälkiä. Suunta takaisin Särkijärvelle ja siellä hoksaamme jäälle lyödyt merkkikepit jotka jatkuvat jäällä sivuten tätä
Outokummun lomakylään vievää uraa.
Tarkkana saa olla kun latu on pyryttänyt umpeen. Heti Särkijärvelle tullessa näimme järvenselälle matkaavat koiravaljakot. Peräti kahdeksan rekeä ja niissä lienee ollut matkailijoita kyydissä. Vetokoirat haukkua louskuttivat rajusti letkan pysähtyessä jäälle odottamaan hitaampiaan.

Räksytys lakkasi välittömästi kun koirat pääsivät taas jatkamaan matkaansa.
Nyt tulemme Särkitunturin alkupäähän josta alkaa pitkä nousu.
                                             Nousu Särkitunturille alkaa

Matkaa tästä kohdasta on 2,5 Km tunturin huipulle. Alkuun loivahkoa nousua, joka huipentuu lopun hiukan jyrkempään osuuteen.
Näin alkumatkasta ei ole tarvetta haarakäyntiin, koska suksi pitää hyvin uudehkossa lumessa. Kuvailen käkkärä keloja ja katselen tunturimaisemaa. Hiki taas tulee väkisin pintaan vaikka etenemme rauhalliseen tahtiin.
                                              Katselemme kelopuuta

Tuuli alkaa voimistumaan kun lähestymme tunturin huippua. Kylmä viima tunkee kostean paidan läpi. Vaimo lähtee paluumatkalle yksin ja minä jään kuvailemaan tänne. Laitan Fleecetakin päälle
ja katselen maisemaa eri suuntiin. Täältä näkyy Olos, Pallas, Ylläs ja Levitunturi. Kohta on pakko luovuttaa ja lähteä kylmää pakoon alavimmille maille.

                                             Särkitunturin huipulla!

Sormet ovat jo kohmeessa, ja laskettelu takaisin kohti Särkijärveä ei lämpöä vielä tuo jäseniin. Valitsen reitin Jerikselle Särkijärven jäälatua pitkin. Toisen reitin kiertäessä
mantereen kautta. Matkalle tuli mittaa 26 km ja väsymys tuli kylkiäisenä kovan hiihdon myötä. Jeriksen rannassa varjoliitäjä viritteli purjeitansa, mutta järvellä oleva lumihanki oli
liian pehmeä ja upottava, joten matkanteko ei oikein luistanut.

                                             Iltapäivän tarinat!




24.3.2017 Perjantai

                                             Autolla kohti Hotelli Pallasta

Palkaskeron huiputus murtomaasuksilla on vaativa ja uhkarohkea homma.

Viimeinen lomapäivä koittaa! Starttaamme auton nokan kohti Pallasta Klo 9:00. Vaimo lähti omille hiihto reissuilleen ja itse lähdin valloittamaan Palkaskeron huippua.
Retkikartta: Palkaskeron huippu



Pakkasta oli Jeriksellä -8,5 astetta. Täällä Pallaksella käy erittäin kylmä tuuli ja joudun pukemaan Fleece takin päälleni.
Etenen kohti huippua, välillä kuvaten SonyAX100E 4K videokameralla. Tuolla edempänä tunturissa näkyy muutama varjoliitäjä menevän lumilaudalla kovaa vauhtia kiitäen.

                                             Hotelli Pallas




Loikkivat jopa kahden metrin korkuisia hyppyjä kovassa tuulessa.
Ylöspäin kavutessani tuuli yltyy, mutta maisema sen kun paranee. Paikoitellen rinne muuttuu jäiseksi ja eteneminen on haastavaa murtomaa suksilla. Kylmä tuulenhenki pitää huolen ettei hiki irtoa.
Ylhäältä laskeutuu nainen jollain telemark suksilla. Varovasti hän laskettelee jäistä ja osittain kivikkoista rinnettä alaspäin. Kohdatessamme hän ihmettelee kuinka olen lähtenyt murtomaasuksilla liikkelle.
Ylhäällä huipulla olen 10:25. Matkaan kului aikaa tunti ja kymmenen minuuttia. Mahtavat on näkymät Olostunturille, Keimiötunturiin ja Pallasjärvelle. Joitakin Ruotsin puolella olevia tuntureita myös näkyy.

                                             Palkaskero: Pallastunturi näkymät

Pallastunturin huipulta on selkeä näkymä pitkälle Ruotsin tuntureille.

Kohta on lähdettävä valumaan alaspäin, koska sovimme Vaimon kanssa kohtaamisen autolla 11:15.
Kuvaan koko alastulomatkan Hero5 Black kameralla. Jäinen ja tuulen piiskaama ajoittain kivinen rinne asettaa haasteita laskeutumiseen.
Loivia laskuja ja varovaista kääntymistä täytyy nyt harrastaa jotta pääsee alas ehjänä. Joku tuolla taas läpsyttelee lumikengillä ylös päin.
Hetken päästä tulee uusi Palkaskurun valloittaja lumikenkineen vastaan. Taitaa oma varustus olla hiukan väärä? Lumikengät olisi ehkä parempi vaihtoehto.
Vaihdamme muutaman sanasen lumikenkäilijä miehen kanssa ja kumpainenkin jatkaa taas omaa taivallustaan.
Jalat saa kovaa kyytiä ja runtua tässä leikissä! On pakko jatkuvasti äärimmilleen jännittää reisilihaksia jotta yleensä pysyy pystyssä rinteen jää osuuksilla.
Ei nämä murtsikat käänny mihinkään vaikka kuinka yrittää niitä käskyttää jään ottaessa suksen pohjasta vallan. Pääsen kuitenkin ehjänä ja kaatumatta alemmas, jossa lumen koostumus muuttuu pehmeämmäksi ja helpommin laskettavaksi.
Aivan alhaalla vastaan tulee vielä pariskunta matkalla ylös tunturiin.
Loppumetreillä kompastun suksiini ja tuuskahdan turvalleni tantereeseen. Harmittava kaatuminen lähes tasaisessa maastossa. Täytyy oikein ponnistella jotta pääsee ylös pehmeästä lumesta.
Käymme vielä kurkkaamassa Luontokeskukseen.

                                            Pallaksen luontokeskus

Teemme vielä Keimiöniemen kierroksen hiihtämällä.

 Iltapäivällä lähdemme hiihtämään Keimiöniemen kierrosta jäälatua pitkin. Ykköshiihtäjä ei jaksa odotella kuvaajaa, joten hän menee omia menojansa.
Aurinko on paistanut koko päivän pilvettömältä taivaalta ja nyt sinne on ilmestynyt uhkaavan näköisiä pilviä. Kiihdytän hiihtovauhtini äärimmilleen ja yritän ehtiä Keimiöniemen kalamajoille ennen kuin aurinko menee pilveen.

Retkikartta: Keimiöniemen kalapirtit

Keimiöniemen kalamajat loistavat ilta-auringon hämyssä.


                                             Matkalla Kalapirteille

                                            Keimiöniemen kalapirtit

Kuvausten kannalta olisi suotavaa auringon valaisevan maisemaa. Keimiöniemen kalamajat/Kalakentät kuvaan Hero5 kameralla auringon osittain paistaessa.
Iltasella vielä kävellen Hotelli Jerikselle. Vaimo ostaa pillimehua ja suklaata. Huomenna lähdemme aamusta ajelemaan kotia kohti! Nyt täytyy alkaa katselemaan hyviä lumikenkiä ensi talvea varten.

Retkikartta: Jeriskylä

                                             Muonio Jerisjärvi. Jeriskylä/Hotelli Jeris



                                             Muonio Jerisjärvi. Suomen Lappi ja upeat maisemat.

                                            Mökki 19 Eikka

                                           Keimiöniemen kalakentät/Kalamajat

                                             Vanha kalapirtti rakenteet


                                            Kalapirtit Keimiöniemessä