keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Muonio Jerisjärvi 10-17.3.2012

Lauantai: Aamulla herätys kello 7:00. Tattarileivät ja muut tarpeelliset syömiset kohti ääntä ja menoksi kohti Muoniota.
Startti kello 8.07.
Matkaa muonioon kertyy lähes 1000 km joten ajamista yhdelle päivälle on aivan riittävästi.
Nokialla on lähtiessä sää plussan puolella ja Jyväskylää kohti ajaessa auton lämpömittari näyttää jo 4,5 astetta.
Pohjoista kohti mentäessä alkaa lumivallit hiljakseen kasvamaan ja Tornion kohdalla on mittari jo nollassa.
Vaimolla iski kauhea migreeni ja lähes koko matka Tornion jälkeen meni takapenkillä maatessa, myös pikku oksennus tulvahti Ylitornion kohdalla.
Moni ohiajava autoilija varmasti ihmetteli tapahtumaa ja luuli kuningas alkoholilla olevan tapahtumaan osaa….
Kilpisjärven tie oli aika surkeassa kunnossa, polannetta ja sohjoa riitti, lisäksi auto tärisi niissä tien lukuisissa urissa joita riitti Torniosta muonioon asti.
Matka kesti taukoineen lähes 12 tuntia.
Sauna lämpiämään ja siiderit pakkaseen. Huomenna heitetään reput selkään ja hyvin voidellut sukset jalkaan, määrämpää kohti tunturia…
Sunnuntai 11.3.2012. Aamulla pakkasta pari astetta, taivas pilvessä. Yön aikana on tiputellut taivaalta jokusen sentin lunta.
Päivän urakkana on käydä Pallaksen lenkki jolle mittaa tulee 30 km.
Suksen pohjaan pikapidot, luistot. Reppuun eväät ja kuvauskalusto, tavarat saavat 45 litraisen repun pullistelemaan.
Latukone ei ollut vielä avannut latua joka kulkee Mäntyrovan erätuvan kautta Pallakselle.
Näimme reissun ensimmäiset porot pian lähdön jälkeen. Eläimet juosta nytkyttelivät pakoon edestämme ja aikansa juostuaan pysähtyivät ne
pureksimaan puiden naavaa, samalla takapää purki kasan mustia papanoita latu-uralle.
Mäntyrovan tuvalla pieni tauko. kamera tallensi maisemaa ja kävi siinä myös kuukkeli hyppimässä nuotiopaikalla. Olikohan linnulla maha jo täysi, kun ei viihtynyt paikalla pidempään.
Pallakselle oli enään 5 kilometrin matka joka oli lievää ylämäkeä. Onneksi latukone oli ajanut Baanan puhtaaksi ja luisto parani huomattavasti.
Pallakselta Jerikselle suksimme Mustavaaran kämpän kautta jossa myös ensimmäisen kerran aukaisimme eväspussin.Pienessä kämpässä oli makkaran paistajia jo riittämiin, joten
makkarat saivat mustanpuhuvan pinnan ulkona olevalla nuotiolla.
Päivä oli suorastaan loistava. Aurinko alkoi pilkistää pilven raosta jo alkumetreillä, ladut olivat huippukunnossa, pienen tuulenvireen käydessä hiihtäjän kasvoille joka oli leuto.
Päivälle tuli pituutta viisi ja puoli tuntia, raikasta ulkoilmaa keuhkojen täydeltä. Päivän päätteeksi sauna lämpiämään ja siihen päälle saunajuomaa.
Maanantai 12.3.2012
Päivän hiihto 15,4 km
Suuntana Ylläs jonne autolla matkaa karvan päälle 50 km. Auto parkkiin Riemuliiterin pihaan, sukset jalkaan ja kohti Kukastunturia.
Heti alkuun taivaalta alkoi leijailla märkää lunta joka tarrautui suksen pito osaan liisterin lailla ja samalla jäädyttäen pieniä läimäreitä.
Hiki kasteli paitaa tunturiin kiipiessä.Tunturin laella näkyvyys oli olematon ja maiseman kuvaaminen toivotonta.
Kukastunturin laella ilma vaihtui pakkaselle ja luisto parani huomattavasti.
Kotamajan kodassa makkara solahti tikkuun ja hetkessä ruskeapintainen herkku upposi nälkäisen hiihtäjän suuhun.
Tarkoituksena oli tehdä noin 30 km lenkki, mutta keliolosuhteiden vuoksi suunnitelmat hiukan muuttuivat.
Ylläkseltä pois ajaessa alkoi taivas revetä ja auringon säteet valaisivat tien pintaa.
Tunturissa sää ja maisema vaihtuvat todella nopeasti. Sunnuntai hiihtäjät viihtyvät kahvikeitaiden liepeillä jonne on matkaa majapaikasta muutamia kilometrejä.
Muutamia ulkomaalaisia hiihtäjiä tuli vastaan matkalla, useimmat eivät hallitse hiihtämisen alkeita, jo pystyssä pysyminen on jollekkin suuri haaste.
Tiistai 13.3.2012 Hiihto 26 km Retken kesto 4,5 tuntia
Aamun aurinko värjää säteillään mäntyjen latvoja, pakkasta on -7 astetta. Lunta on taas yön aikana satanut sentin verran. Latukone rutkutti joskus aamuyön pimeimpinä tunteina.
Sukset käännetään kohti mustavaaran pitkää nousua, keimiöjärven kautta jerisjärvelle, Keimiöniemen kierros päättää päivän taipaleen.
Mustavaaran porokämpän oli valloittanut kelkkaseurue joka ajeli latu uraa pitkin kämpälle. Kelkkayrittäjillä on röyhkeys huipussaan ohjatessaan turisteja kansallispuistoon
jossa on kelkkailu kielletty!
Keimiöniemen kierroksella latu oli loisto kunnossa, ainakin hetken. Hetkessä tuuli puhalteli uran umpeen ja niemen kärjestä käännyttäessä saimme vastaamme
tuulen joka oli viedä mennessään alle 100 kiloisen hiihtäjän.

Keskiviikko 14.3.2012 Hiihto 26,5 km 4 tuntia 15 min.
Auringon paistetta, pakkasta -7 astetta, puuskittaista tuulta. Autolla Olostunturiin ja sieltä suksilla kohti Särkitunturia.
Heti olokselta hiihdellessä oli kelkkailijat taas vallanneet latu uran, oikeanpuoleinen latu oli pilattu täysin.
Särkitunturille oli matkaa 13,5 km. Viimeinen 2,5 km oli nousu voittoista taivalta. Särkitunturin kota oli palanut ja jäljellä oli ainoastaan puuvarasto
ja vessa. Makkaranpaiston sai unohtaa ja kyrsät lähtivät koskemattomina takaisin kohti Jerisjärveä. Ylhäällä kävi kova ja luihin asti menevä viima joka
hiukan haittasi videointia.
15.3.2012 Hiihto 19 km
Torassiepin kierros oli päivän hiihtomatkana. Jeris kylästä järven jäätä pitkin 2 km tuulessa ja tuiskussa pakkasen ollessa 3 astetta. Hiihtoa vaikeutti
taivaalta leijaileva lumi jota ei kuitenkaan satanut päivän aikana kuin muutaman sentin. Siepinvaaran laavulla paloi nuotio, sen ääressä pikku tauko.
Repussa oli kuukkeleille varattuna leivänmuruja. Lintuja ilmestyi pieni parvi taistelemaan leivän sipareista.
16.3.2012 Hiihto 12 km
Viikon lämpimin päivä, plus asteita 5. Aamusta kuvaamaan Jeris hotellin rantaan jossa vierähti puolitoista tuntia ja matkaa suksilla 2 km.
Iltapäivällä Sammalvaaran kuntoladun lenkki(10 km) Ensimmäinen hiihto tällä reissulla ilman reppua!
Räystäiltä vesi tippuu ja aurinko paistaa kellon ollessa 17.25.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Sievi Light boot Laces 04 vaellusjalkine testi


Kävin testaamassa maastossa Sievin Light boot kevytsaapasta 17.9.2017. Kyllä on hyvä kävellä näillä saappailla pitkin polkua ja umpimetsässä. Pohjassa on huomattavasti parempi pito kuin perinteisessä kumisaappaassa. Kenkä on todella kevyt ja sen kyllä huomaa kävellessä. Sievin Light boot laces 04 on hyvä valinta maastoon ja kosteaan keliin.
20.9.2017 Sievin vaellusjalkine testi jatkuu! Kävin testaamassa Sievi kumisaappaita metsäisessä, kivikkoisessa ja märässä maastossa.
Märkäpito kivikkoisessa maastossa erinomainen. Kenkä on todella kevyt kävellä ja pehmeän mukava jalalle.

tiistai 13. helmikuuta 2018

Youtuben parhaat Luontodokumentit


         Luontokokemuksia sarjan talvijakso kertoo Etelä-suomen vaihtelevista säätiloista talvella. Nyt katsottavissa Youtubessa.

Luontokokemuksia luontodokumentti kokonaisuudessaan.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Matkakertomuksia: Seitsemisen Kansallispuisto


Seitsemisen Kansallispuisto 15.10.2017.





Seitsemisen Kansallispuisto- Hirviharju-Luontoretki Part 1/7 Natur wandern in Finnland

Syksy on edennyt pitkin harppauksin kohti talvea. Tänään olemme tutussa Seitsemisen Kansallispuistossa vaeltamassa ja tutkailemassa maisemia ja uusia reittejä.
Auton jätämme Multiharjun parkkipaikalle. Päivät lyhenevät kiivaaseen tahtiin ja siksi on aloitettava retkeily aamusta varhain.
Multiharjulla rinkat siirtyvät tottuneesti selkään, saaden vielä pikaiset säädöt ja viilaukset. Vielä Hero5 action kamera ja kuvanvakaaja Karma grip käteen ja matka kohti seikkailuja voi alkaa.
Olen suunnitellut reitin valmiiksi jo kotisohvalla. Hirviharjun kautta takaisin Jaulintielle ja sieltä Liesijoen varresta kohti Saari-Soljasta josta matka jatkuu Liesilammin kautta Liesijoen myllylle. Myllyltä lähdemme
takaisin Multiharjulle.

Kuljemme parasta aikaa Multiharjulta tänne Hirviharjulle saakka ulottuvaa rajoitusosaa jossa ei saa polulta poiketa.

Uudet retkivarusteet pääsevät maastossa todelliseen testiin tänä syksyisenä päivänä. Savotan putkirinkka 906 on ensimmäistä kertaa selässä vaelluksella. Rinkan kokonaispaino on 15 kg ja ensituntuma tähän kapistukseen on loistava.
Kuorma ei tunnu painavalta, eikä paina hartioista. Rinkka pysyy jämäkästi selässä ilman heilumisia. Savotan 906 putkirinkka on kyllä erinomainen ja kestävä valinta tosi retkeilijälle. Ei ole putkirinkan voittanutta voisi tässä kohden lausahtaa.
Ykkösvaeltaja etenee tuttuun reippaaseen tahtiinsa edelläni, kuten aina ennenkin näillä patikointireissuilla. On se hiukan jo oppinut hellittämään kengänjuoksuaan,
pysähtymää, kuuntelemaan ja katselemaan luonnon esityksiä.
Täällähän on nähtävää ja kuunneltavaa yllin kyllin, ettei siihen tunnu riittävän edes kokonainen päivä. Retkeilijän tärkeimpiä varusteita lienee jalkineet, joiden tulisi pitää jalka kuivana ja lämpöisenä kaikissa olosuhteissa.

Seitsemisen Kansallispuisto-Mahtava suo-Luontoretki Part 2/7


Meillä kummallakin vaeltajalla on jalassa Sievin Light Boot kevyt saappaat. Itsellä kirkkaan vihreät 44 numeron Lance 04 kengät. Ykkösvaeltajalta löytyy kirkuvan punaiset red merkkiset Sieviläiset. Muuten nämä ovat samaa tyyppiä, eroten lähinnä vain värinsä puolesta.
Keli on kostean sumuinen, kolea, lämpötilan keikkuessa viiden ja kuuden plus asteen molemmin puolin. Kuljemme parasta aikaa Multiharjulta tänne Hirviharjulle saakka ulottuvaa rajoitusosaa jossa ei saa polulta poiketa. Rajoitusosa jatkuu Seitseminen polkusilta Nro:30:een saakka.
Mikäs tässä on kulkiessa aamun happirikkaassa raikkaassa kelissä varsinkin, kun on jalassa nämä mainiot Sievin Light Boot jalkineet. Näissä on mahtavasti pitoa juurakkoisella märällä kivisellä taipaleella. Ainoastaan märät pitkospuut joiden pinnalla on kosteita lahonneita lehtiä saavat
kengänpohjan joskus lyömään tyhjää. Tuntuma polkuun on hyvä, kengän ollessa pehmeä ja joustava. Näillä saappailla voi tallustella huolettomasti niin lätäköt kuin kurakot eikä vielä ole ainuttakaan rakkoa ilmestynyt jalkaan. Lisäksi voisin vielä lopuksi mainita
näiden jalkineiden keveydestä. 44 numeron kenkä painaa noin 700g kappale.

Pakko on kokeilla ylettyykö kädet puun ympäri. Ei riitä käsissä mittaa, jotta saisi sormet puun takana yhteen. Tämä lienee Seitsemisen paksuimpia puita?


Tältä Hirviharjun polkuosuudelta löytyy polun molemmin puolin vanhaa kelopuuta, ja on siellä muutama jättiläismäntykin heitetty sekaan. Mistä lienee johtunut, kun ei ole aikoinaan savottajätkät kaataneet näitä ikipetäjiä, korven jättiläisiä, vaan ovat ohittaneet kaukaa kiertäen.
Ykkösvaeltajan 45 litrainen reppu ei kyllä ole niitä maailman parhaimpia, eikä kalleimpiakaan. Biltemasta hankkimani reppu on ollut jo vuosia käytössä, eikä se oikein sovellu pitkiin reissuihin ja raskaitten kuormien kantamiseen.
Pahin puute tuossa repussa on selän pituuden säätö, jota ei ole. Olisi tarvetta saada hartiahihnoja korkeammalle jotteivat hartiat puutuisi.
Ompas siinä mahtavan kookas mänty! Pakko on kokeilla ylettyykö kädet puun ympäri. Ei riitä käsissä mittaa, jotta saisi sormet puun takana yhteen. Tämä lienee Seitsemisen paksuimpia puita?
Ihastelemme ja tutkimme polulla olevaa lyhytä katkennutta kelopuuta jossa on näkyvillä vanhoja metsäpalon jälkiä. Rungossa on hiiltyneitä kohtia ja pyöreitä reikiä. Onko puussa joskus kasvanut kääpiä jotka on sitten laho ajan saatossa syönyt?
Onneksi Multiharjun metsät suojeltiin jo vuonna 1910. Vanhaa metsää on säilynyt myös Pitkäjärven ja Seitsemisjoen maisemilla. Suurin osa Seitsemisen Kansallispuiston metsästä on talousmetsää. 100 vuoden päästä täällä kasvaa mahtavia honkia, suuria kuusia ja upeita haapoja.
Myrskyt ja metsäpalot ovat luonnon omaa metsänhoitoa, tarjoten pieneliöille ja vähän suuremmillekin eläimille loistavia asuinympäristöjä. Talousmetsä on omistajan kukkarolle tuottoisa, mutta silmää ei hivele hoidettu metsä josta puuttuu luonnon monimuotoisuus.
1800 luvun alussa Suomen metsät olivat surkeassa kunnossa. Suurten asuinpaikkojen lähimetsät ja jokien varret oli hakattu tyhjäksi. Kunnon rakennushirttä joutui hakemaan kymmenien kilometrien päästä korvesta. Metsää tuhottiin surutta, ajan tarpeisiin.

Seitsemisen Kansallispuisto-Kalle Päätalo maisemat-Luontoretki Part 3/7

Tuossa se jaulin kämppäkartano sitten on, Kalle Päätalon rakentama.


Puusta rakennettiin talot, tarvekalut, veneet ja puulla lämmitettiin asumukset ja pirtit. Kaskiviljely kulutti puuvaroja myös. Metsään hakattiin suuria aukkoja joissa kaadetut puut poltettiin ja siihen samaan paikkaan istutettiin sitten viljaa kasvamaan. tämä kaskettu maa
ei antanut hyvää satoa kuin muutaman vuoden, joten pelto oli hylättävä ja raivattava uutta alaa ruuan tuottamiseen. Koivu valtasi myöhemmin nämä hylätyt kaskialueet vieden kasvualaa havupuilta.
Tervanpoltto ja metsäpalot kuluttivat myös Suomen metsävaroja rankasti. Kun metsää syttyi palamaan ei kukaan sitä sammuttanut, odotettiin syksyä ja sateita sammutustyöhön.
Tuossa edessä menee silta kapean puron yli ja puron takana avautuu pieni suopätkä. Suo kukkii loppusyksyn monenkirjavissa väreissä, luoden rauhaisan tunnelman ja ilmapiirin vaellusmatkalle. Tästä kohtaa loppuu Multiharjun rajoitusvyöhyke.
Polku kiipeää Hirviharjun selkään, edeten mutkittelemalla tätä hienoa harjumaisemaa. Paksut kirkkaan vihreät sammalmättäät peittävät harjun hiekkaa.
Tallattuna on pitkät matkat polkua, kun saavumme Jaulin tielle, josta suuntaamme oikealle. Tätä hiekkatietä riittää 1,5km ja on aika tylsää kävellä kuten ykkösvaeltaja asian ilmaisi. Tuossa se jaulin kämppäkartano sitten on, Kalle Päätalon rakentama. Kalle Päätalon vasara on tuossa iskenyt monet iskut, saha leikannut
lautaa ja on siinä muutama kirosanakin ilmoille päässyt kämppäkartanoa rakentaessa kaverinsa Rousto Villen Kanssa. Alkuperäinen kämppä on palanut ja rakennettu uudelleen 1959.
Hevostalli oli pitkään alkuperäisessä asussaan mutta se kunnostettiin uuteen uskoon, eikä siitä alkuperäisestä Kalle Päätalon rakentamasta tallista ole jäljellä yhtään mitään. Käymme kurkkaamassa Liesijoen Jaulin sillalla veden virtausta ja jatkamme matkaa Saari-Soljaselle.
Tästä on matkaa Soljastensuolle 1,6 km. Ennen Soljasta on kuitenkin syytä kaivaa repusta Sony AX100E 4K kamera ja kuvata Liesijoen mutkittelevaa uomaa virran voimakkuuden vaihdellessa verkkaisesta vedenjuoksusta voimalliseen,
lähes koskimaiseen virtaukseen.

Käydään Soljasten suon katselulavalla kääntymässä ja
matka jatkuu Liesijoen Myllyn suuntaan.

Polku kulkee joenvartta 300 metriä ja kääntyy jyrkästi oikealle päätyen rämeiselle suolle. Nyt on tauon paikka saavuttaessamme Soljasten keittokatoksen. Laitamme leirin pystyyn nuotiopaikalle ja siinä kohta vesi kiehuu kaasupolttimen pohistessa. Käydään Soljasten suon katselulavalla kääntymässä ja
matka jatkuu Liesijoen Myllyn suuntaan. Matkan varrella on lähde ja siinä näkyy virtaavan pieni vesiliru ruostumattomasta teräsputkesta tehdystä virityksestä.
Kettulammi on saanut uuden sillan jota pitkin on vaeltajan turvallista astella eikä tarvitse pelätä jalan pettävän alta, kuten oli edellisellä vanhalla laholla sillalla vaarana. Majavien jälkiä näkyy runsaasti tässä kohtaa. Talttahammas on savotoinut monet paksut puut nurin.
Kettulammin puron ylittävällä pitkospuu sillalla kannattaa olla tarkkana, koska ne pitkokset on aika lahossa kunnossa ja päivä paistaa reilusti muutamista kohdin.
Rahat on tiukilla Metsähallituksella, rahareikiä ja korjausvelkaa riittää eikä näin ollen pystytä kaikkia paikkoja pitämään priima kunnossa.
Polku kiertää lammen rantamaisemilla ja Vesi on todella korkealla tullen tänne polulle saakka joissakin kohdin. Kosken pauhua alkaa kuulua Liesijoen myllyä lähestyttäessä. Kuusten väliin
on kasattu mahtavat määrät päreitä jotka lienevät tarkoitettu myllyn katolle laitettaviksi. Jokiristin tulentekopaikalla lämmitän lihakeiton itselleni, koska ykkösvaeltaja makaa tuossa
lankulla selällään ja potee migreeniä. Keho ravittuna on hyvä lähteä loppumatkalle, ja nyt puhun itsestäni. Ykkösvaeltaja ei laittanut muruakaan suuhunsa, mutta siitä huolimatta tuntuu hänen kenkänsä nousevan polulla melko kiitettävästi. Juutun kameran kanssa kuvaamaan muutaman kerran ja joutuu siinä
jokusen juoksuaskeleen ottamaan jotta saan ykkösvaeltajan selkäpuolen taas näkyviin. Päivän reissu alkaa olla siinä! Matkalle tuli mittaa noin 17 km.

Seitsemisen Kansallispuisto-Liesijoki- Saari-Soljanen-Luontoretki Part 4/7

Seitsemisen Kansallispuisto-Lähde-Liesijoen myllylle-Luontoretki Part 5/7

Seitsemisen Kansallispuisto-Liesijoen mylly-Luontoretki Part 6/7 Der Nationalpark, der für die

Seitsemisen Kansallispuisto-Multiharju-Luontoretki-Retkiruokailu Part 7/7

perjantai 12. tammikuuta 2018

Talven taikaa

Tykkylumiset puut kumartavat kulkijalle, ei nöyryydestä, vain märän lumen raskaan taakan takia. Nokian Halkoniemen saunan maisemat hivelevät silmää. Maisema muuttuu sääolosuhteiden, vuodenaikojen ja valoisuuden mukaan, tempaisten kuvaajan luovaan ja hurmokselliseen tilaan.
Wunderbarer Winter in Finnland-Flott vinter i Finland.
26.10.2017 Nokia Halkoniemi-Tykkylumi.
Music: Triangle
Genre: Easy Listening  http://audionautix.com/index.php
Creative Commons Attribution 3.0 Unported License.
River Meditation
Genre: Acoustic